Mozart -konsertista sanottua

Konserttimme 22.9. arvio, joka julkaistiin Länsi-Uusimaa lehdessä:

SYDÄN LÄMPÖÄ TÄYS´

Lohjan Kamarikuoro oli tuottanut synkkenevän syksyn sunnuntai-iltaan elämyspaketin, joka lämmitti sekä mieltä että sydäntä. Mittakaava oli oikea, esiintyjien keskittyminen huippuluokkaa ja tilaisuuden yllä leijui kokonaisuuden pehmeä hallinta.

Gabriel Faurén Cantique de Jean Racine, op. 11 johdatti illan teemaan. Kuoron sointi kävi kappaleeseen kuin käpy oravan suuhun. Heli Peitsalo uruissa luotsasi upeasti teosta nykymusiikin sanoin ”virta ole halki edessä airon” – tyylisesti.

Taru Muranen on taitava kuoronjohtaja. Hän ei meuhkaa. Silti tunteista kumpuava tyylikäs intensiivisyys ei voi olla näkymättä eikä tarttumatta laulajiin. Taru johtaa teosta sen sisältä – ei ylpeänä eikä alistuneena vaan riemusta tehdä musiikkia.

Kuoron sointi oli tasapainoinen ja lempeän itsevarma, lähdöt ja lopukkeet hallinnassa. Loistavasti laulaneelle sopraanosektiolle olisi parissa kohtaa (niissä korkeimmissa äänissä) toivonut vielä pientä ryhdikästä lisäpehmeyttä.

Teosta Felix Mendelssohnin Hear my prayer/O for the wings of a dove Pirjo Rajalin-Tymuran ohjastamana voi kuvata kauneimmalla ilmaisulla mitä tiedän – kuin satakieli Irlannin nummilla. Solisti lähti viemään teosta antaen itseluottamusta kaikille.

Ja mikä oli kuoron vastaus? Äärimmäisen raikas, kuin kalliopaasien välistä puhaltava merituulen virvoittava tuulahdus vuoropuheluna sopraanosolistin kanssa. Jos jotain saa toivoa – ja saahan sitä – forte-kohtiin kuoro saisi valmistautua paremmin. Hengitys ja keho mukaan, rauha ja vasta sitten menoksi. Häivähdykset hätäilystä saadaan näin karsittua pois.

Esiintyjät nauttivat esiintymisestä, ja se jo antaa yleisölle paljon. Lohjan kirkon hankala akustiikka sai nyt taipua taitajien edessä. Solistin kauniit vibrat ja kuoron hiottu sointi keräsivät ihailua. Huippuna loistava hidastus-pidättely ennen loppusointuja.

Illan pääteos W. A. Mozartin Vesperae Solennes de Confessore KV339 marssitti estradille mittavan määrän osaamista ja esiintymisintoa. Teos esitettiin nuorekkaan avoimesti – niin kuin Mozart-esityksiin kuuluukin. Solistit Pirjo Rajalin-Tymura, Sari Anetjärvi, Paavo Muranen ja Kalervo Latvanen tekivät työnsä tilaisuutta ja sen henkeä arvostaen – varsinkin canon-osissa upeasti. Ylimielisyys tai solistinen brassailu puuttui tyystin – tilalla oli ammattitaito ja hetkessä mukanaolo.

Ehkäpä siksi myös Tuomas Törmin johtama ja valmentama LUMO:n kamariorkesteri kykeni loistavasti ottamaan oman osansa ohjakset käsiinsä. Teos hehkui pienimuotoisena mutta intensiivisen elävänä koko ajan.

Mozartissa on aina vaara lipsahtaa viihteen puolelle. Pari kertaa käytiin rajalla, mutta onneksi palaaminen teoksen henkeen tapahtui lähes välittömästi. Nuoret soittajat selvisivät urakastaan hienosti. Osaamisen lisäksi ilahdutti tarkka keskittyminen ja toisaalta kuitenkin äärimmäinen rentous. Varsinkin cembalon soittaja nousi suureksi suosikikseni.

Konserttiin oli saapunut ilahduttavan paljon yleisöä. Myös tämä varmasti vaikutti tilaisuuden lämpöön ja nautinnolliseen elävyyteen. Onhan se nyt päivänselvä asia, että on miellyttävämpää esiintyä, kun vastassa on lihaa ja verta – tunteita ja elämysten vastaanottajia – pelkkien puupenkkien sijaan. Vaikutus nähtiin – ja todettiin hyväksi.

 

Veli Viitala

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s